Siirry pääsisältöön

Mitä on populismi?

Kirjan nimi "Mitä on populismi?" (niin ja näin) esittää jo sen olennaisen kysymyksen. Kirjan on kirjoittanut Jan-Werner Müller. Sen on kääntänyt suomeksi Tapani Kilpeläinen. Nappasin sen mukaan Educa-messuilta!

Koulussa opittua

Muistan yhteiskuntaopin tunnilta, että opettajani kertoi populismin olevan "yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin" ja käytännössä sumutusta. Sen avulla halutaan antaa ymmärtää, että haasteemme ovat yksinkertaisempia kuin ovatkaan ja niiden korjaaminen on helppoa.

Käytännössä nämä keinot osoittautuvat ontoiksi ja tehottomiksi.

Monisyisempi juttu

Kirjassa esitellään monia populismin eri puolia ja se nousee entistä ikävämpään valoon. Päällimmäisenä mieleeni ovat jääneet seuraavat pointit.

Populisti on "kansan" asialla

Populisti ajattelee puhuvansa koko kansan puolesta. Populisti antaa ymmärtää, että on olemassa vain yksi kansa, jota hän edustaa. Jos et ole samaa mieltä populistin kanssa, niin olet automaattisesti myös eri mieltä kansan kanssa.

Tärkeä asia huomata, että ei ole olemassa yhtä yhtenäistä kansaa. Samassakin joukossa olevat ihmiset ajattelevat osasta asioista samoin ja osasta eri tavoin. On haitallista väittää, että puhuisi ikään kuin koko kansan äänellä.

Silloinkin, kun populisti ei näe gallupeissa omien tavoitteidensa menestyvän, hän voi viitata siihen, että hiljainen enemmistö ei vain tullut paikalle.

Populisti vääntää insituutiot toimimaan hänen edukseen

Populisti vastustaa instituutioita ja järjestelmiä niin kauan kuin ne jotenkin haittaavat populistin etenmistä tai tavoitteiden saavuttamista. Kun valtaan on päästy, niin populisti pyrkii vaikuttamaan instituutioihin ja muuttamaan niitä tavoilla, jotta ne lopulta pelaavat populistin pussiin.

Populistiseen hallintoon kuuluu olennaisena osana "kansalaisyhteiskunnan tukahduttaminen" ja jopa perustuslakiin kajoaminen. Populisti tosissaan uskoo olevansa yhtenäisen kansan edustaja ja täten perustuslainkin pitää heijastaa populistin uskomuksia kansasta ja sen tahdosta.

Populisti vastustaa eliittiä niin kauan kuin hän on itse sitä vastassa

Valtaapitäviä voidaan pitää yhteiskunnan eliittinä ja populisti julistaa, miten he ovat etääntyneet kansasta. Populistin päästessä valtaan, myös kansa pääsee aidosti valtaan. Valtaan päästessään populistista kuitenkin tulee eliittiä. Hän silti ikään kuin puhuu kansan puolesta tai antaa ymmärtää olevan 'oikeanlaista eliittiä' kansan hyväksi.

Kuka vain voi toimia populistisesti

Mitä vielä jäi käteen: Politiikassa voi olla vaikea välttyä siltä, että puhuisi ikään kuin suomalaisten suulla. Olennaisena erona aitoon populistiin edustajan tulee ymmärtää, että kansa on moniarvoinen ja -tahoinen. Terveessä järjestelmässä tätä kansaa edustaa monitahoinen puoluejärjestelmä, kansalaisyhteiskunnan toimijat ja itse kansalaiset.

Todella pieni osa suomalaisista kuuluu puolueeseen

Moniarvoisessa puoluejärjestelmässä olisi tärkeää, että yhä useampi kuuluisi puolueeseen - ja minusta vielä tärkeämpää, että kuuluttaisiin eri puolueisiin. Wikipedian luettelossa Suomen puolueista näkee taulukointia puolueiden jäsenmääristä:

  • Keskusta: 77 000 (2021)
  • SDP: 29 600 (2021)
  • Kokoomus: 27 000 (2021)
  • RKP: 22 365 (2020)
  • KD: 8 400 (2020)
  • Vasemmistoliitto: 12 000 (2020)
  • Suomen kommunistinen puolue: 2 500 (2017)
  • Vihreät: 7 800 (2021)
  • Perussuomalaiset: 15 700 (2021)

Yhteensä siis 202 365 jäsentä (eri vuosien tietoja yhdistämällä). Digi- ja väestötietoviraston etusivun mukaan (noudettu 18.3.2024) Suomessa on 5,6 miljoonaa kansalaista, niin tämä tekee noin 3,6 prosenttia.

Laajenna puoluekenttää tai liity puolueeseen

Käytännössä Suomen tämänhetkinen puoluekenttä koostuu vain 3,6 prosentista suomalaisia. Näistä 3,6 prosentista valitaan 200 kansanedustajaa, jotka edustavat koko Suomea. Puoluekenttä voisi siis olla laajempi. Jos uuden puolueen perustaminen ei nappaa, niin tätä edeltävä hyvä askel voisi olla puolueeseen liittyminen!