Sami MäättäLuokkaloikkarit-kirjoituksista webinaariin
Aloitin kirjoittamisen Luokkaloikkarit-teemasta kesän 2022 alussa. Se oli intiimi teema, josta halusin nähdä lisää keskustelua. Samalla kuitenkin pelkäsin olla se, joka keskustelun käynnistää. Oli kiva nähdä, että se silti resonoi! Löydät kaikki kirjoitukseni tagin Luokkaloikkarit takaa.
Sain kirjoittelun kulminoitumaan myös webinaariin, johon tuli kaksi puhujaa ja 17 ilmoittautumista sekä lopulta 6 osallistujaa. Siistiä saada jotain konkreettista aikaan. Se oli hauskaa! 😄
Luokkaloikkari
Olen siis luokkaloikkari eli henkilö, joka on siirtynyt yhdestä yhteiskuntaluokasta toiseen. Minun tapauksessani se tarkoittaa työnväenluokkataustasta keskiluokkaan.
Se voi kuitenkin myös tarkoittaa loikkaa niin sanotusti "alaspäin". Esimerkiksi keskiluokasta työväenluokkaan. En tahdo arvottaa loikkasuuntia, koska lopulta kyseessä on ajatus itsensä aidosta toteuttamisesta, mutta sillä tavoin asiasta saatetaan keskustella.
Suomen kaltaisessa maassa luokkaloikkaaminen voikin olla tyypillistä, koska esimerkiksi kouluttautuminen on halpaa, eikä sitä rajoita olennaisesti vanhempien tulotaso, kuten muualla saattaisi olla.
Kuten loikka toiseen maahan ja kulttuuriin edellyttää sopeutumista ja oman paikan löytämistä, niin myös luokkaloikka edellyttää niitä. Yhtäkkiä oletkin ympäristössä, jossa oppimasi käyttäytymismallit ja ajattelutavat eivät vastaakaan ympäröivää todellisuutta.
Toisin kuin saatetaan yleisesti ajatella, luokkaloikka ei pelkästään liity tulotason muuttumiseen, vaan se elää meidän toiminnassamme ja kulttuurissamme.
Tästä siis kirjoitin, mutta miten?
Omien kokemusten ja tutkimuksen yhdistäminen
Halusin lähestyä aihetta toisaalta omista kokemuksista lähtien, mutta myös tutkimuksen näkökulmasta. Halusin välttää pelkkää mutuilua - yhtään vähättelemättä omia kokemuksiani tai muiden.
Yhteiskuntaluokista puhuminen Suomessa voi välillä herättää kärkkäitäkin mielipiteitä, koska Suomea pidetään tasavertaisten ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien maana. Nämä asiat ovat kuitenkin omiaan synnyttämään juuri kaltaisiani ihmisiä: Työnväenluokasta keskiluokkaan ponnistaneita.
Löysin Mari Käyhkön (uef.fi), joka on tehnyt tutkimusta työsläistaustaisten naisten luokkaloikkaamisesta yliopistoon. Otin häneen yhteyttä ja hän lähetti minulle muutaman tutkimusartikkelin luettavaksi. Suosittelen jokaista tutustumaan Marin tutkimukseen!
Otin siis kirjoittamiseni pohjalle Marin tutkimusartikkeleita ja muistiinpanojeni pohjalta yhdistin teksteihin myös omia kokemuksiani. Halusin myös aina todeta, että en ole alan asiantuntija, mutta tarkastelin asioita, jotka kiinnostivat minua.
Kirjoittamisen kaava
Kerroin omasta kokemuksestani, tiivistin Marin artikkelin sanoman ja kutsuin ihmisiä keskusteluun. Kerroin lopuksi, että millaisesta aineistosta on ollut kyse ja, että en ollut alan asiantuntija.
Se toimi hyvin, koska oman kokemukseni lisäksi tutkimusartikkelit yleensä esittivät useampia polkuja, joita naiset olivat kokeneet. Sillä tavoin sain useampi ihminen sai tarttumapintaa kirjoituksistani.
Suunnitelma webinaarista
Halusin tarjota yhteisöllisen kokemuksen niille, joille kirjoitukseni tuntuivat uppoavan siis ideoin webinaarin!
Halusin, että webinaarissa oli edes jonkinlaista asiasisältöä, joten otin yhteyttä Mariin ja Katriina Järviseen (wikipedia.fi). Mari teki tutkimusta ja Katriina oli kirjoittanut, yhdessä Laura Kolben kanssa, kaksi kirjaa, jotka liittyivät luokkaloikkareihin. Heillä siis olisi varmasti jotain annettavaa! Onnekseni he nopeasti suostuivat puhujiksi webinaariin.
Suunnittelin, että pidän webinaarin elokuun lopussa ja julkaisen yhden kirjoituksen viikossa eräänlaisena mainoksena sille. Yllätyin siitä, miten hidasta kirjoitusten tekeminen oli, mutta luin kuitenkin tutkimusartikkelin aina ennen kirjoittamista, mikä vei aikaa.
Sen jälkeen tiivistin osan tutkimusartikkelin sanomasta ja lisäsin siihen omaa pohdintaani. Sain kuin sainkin kirjoitettua tekstejä ennen webinaaria.
Webinaari
Webinaari järjestettiin Teamsissä, joka oli jo ennestään tuttu minulle töitteni puolesta. Ilmoittautumisia oli tullut noin 17 ja osallistujia oli lopulta 6. Lisäksi minä, Mari ja Katriina.
Käsittelimme tilaisuuden alussa turvallisemman tilan periaatteet, miten tilaisuus etenee ja, että luvassa on myös pienryhmäkeskustelua.
Kaiken kaikkiaan se meni hyvin! Meillä oli kaksi tuntia aikaa, missä Mari ja Katriina pitivät puheenvuoronsa, ja osallistujat pääsivät keskustelemaan pienryhmiin.
Palautteet olivat ihania! Tilaisuus oli tarjonnut paikan yhteiselle keskustelulle ja reflektiolle omaa taustaa vasten. Pienryhmäkeskusteluun olisi toivottu lisää aikaa, joten tämä täytyy huomioida tulevissa tilaisuuksissa.
Reflektio
Luokkaloikkarius ei ole asia, joka olisi koko ajan mielen päällä. Nyt se on jo jotain sellaista, johon on tottunut. Tiedostan, että elämäni on jollain tapaa erilaista kuin se on kasvaessani ollut, mutta kannan silti mukanani oppeja siltä ajalta.
Erään osallistujan kanssa keskustellessani hän kertoi, että luokkaloikkarina oleminen tarjoaa meille ikään kuin kyvyn nähdä aidan molemmille puolille. Meidän tehtävämme on myös muistuttaa toisia siitä, että aita on edelleen olemassa ja huomioida se, kun sitä ollaan taas rakentamassa lisää.
Tsekkaa kirjoitukseni Luokkaloikkareista.