Sami MäättäLuokkaloikkari! Millainen on suhteesi rahaan?
Myönnettäköön, että luokkaloikkaruus ei liity asiaan täysin, mutta joku muukin voi tunnistaa ilmiön: Rahasta ei juurikaan puhuttu lapsuudessa. Minulla ei ollut hajuakaan mihin sitä käytettiin, paljonko sitä oli tai mitä sillä oli tarkoitus tehdä. Millainen suhde minulle pitäisi olla rahaan?
Innoituksen tähän postaukseen sain Growth Forum'in (Instagram) järjestämässä tilaisuudessa. Järjestäjäporukassa on muun muassa mukana Jonna Määttä (LinkedIn)! Kiitos kiinnostavasta tilaisuudesta. 😄
Tilaisuudessa Pirjo Väänänen (LinkedIn) puhui rahasta ja tavoista suhtautua siihen. Voit itsekin miettiä, että herättääkö rahan miettiminen sinussa ahdistusta, iloa vai oletko neutraali? Mitä se kertoo suhteestasi rahaan? Miten se on muotoutunut?
Olen miettinyt rahaa suhteessa yrittäjyyteen, joka kiinnostaisi minua, mutta en ole onnistunut etenemään siinä (monesta (teko)syystä).
Minun suhteeni rahaan
Ensinnäkin olen saanut käsityksen, että rahan pyytäminen olisi epäkohteliasta. Kaikki palvelu, josta voisi pyytää rahaa raamitetaan auttamiseksi. Rahan pyytäminen likaa sen. En nytkään osaa erotella, missä vaiheessa minun olisi jopa kohtuullista pyytää palkkiota tekemästäni. Raja ei ole ikinä ollut selkeä. Järjestin Luokkaloikkarit-webinaarinkin hartiavoimin, vaikka koin epämukavuutta, kun kaksi puhujaa tulivat ilmaiseksi paikalle.
Huomaan ajattelevani, että on ihmisiä, jotka pitävät rahallista palkkiota miltei mistä vain työstä kohtuullisena. Tämänkään ajatuksen alkuperää en osaa osoittaa. Miten eri tavalla suhtautuisin rahaan, jos puiden halkomisesta tai ruohonleikkuusta olisi maksettukin? Nythän palkkiota on pelottava pyytää, koska syyllistyisin varmaan veropetokseen, sillä en ymmärrä, mitä kaikkea siihen liittyy! On siis turvallisempaa vain tehdä työ työn tekemisen ilosta.
Toiseksi olen saanut käsityksen, että rahaa saa töistä työnantajalta. On tärkeämpää tehdä ihan mitä vain työtä, ja pitää siitä kiinni, koska muualta rahaa ei tule. Raha saadaan palkkana työnantajalta, eikä muita reittejä ole tai niistä ei puhuta - tai niistä ei yksinkertaisesti tiedetä.
Tulotason kasvu ja henkilökohtainen taloudenhallinta
Ennen olin pienituloinen opiskelija. Nyt olen suurituloinen. Ainakin sen määritelmän mukaan, joka oli Ilta-Sanomissa:
“Jos puolestaan käteesi jää yli 2 792 euroa kuukaudessa, olet selvästi suurituloinen, ja 80 prosenttia tienaa Suomessa sinua vähemmän.”
Tämä asettaa kyllä omat raha-asiat aivan erilaisiin raameihin. Vaikka elintason nousun myötä välillä tuntuukin siltä, että suurta muutosta ei ole tapahtunut.
Samassa suhteessa nousee siis stressi rahan riittävyydestä, vaikka tosiasiassa absoluuttiset menot ovat vain kasvaneet, eivätkä välttämättä suhteelliset. Opiskelijana olin tyytyväinen, että minulla jäi 50 euroa ‘säästöön’. (Siis säästöähän se ei oikeasti ollut, koska otin opintolainaa.) Nykyään hirvittää, jos en saa säästöön useampia satasia. Aivan mieletöntä.
Rahanhallinta on myös ihan toisenlaista. Opiskelijana pystyin miettimään, että teen yhden isomman ostoksen kuukaudessa tai sitten minulla on varaa ostaa kalliimpi opiskelijalounas viisi kertaa. Paljon yksinkertaisempaa ja omat talouden rajat olivat todella selkeät. Nyt isompia ostoksia voi tehdä useamman kuukaudessa ja ulkona syöminen (tai siis Woltin kautta tilaaminen) on lisääntynyt huomattavasti. On siis vaikeampi pitää mielessä, mihin sitä onkaan tullut käytettyä rahaa ja kuinka suuren osan taloudesta se nyt kattaakaan.
Matemaatikko rahan hallitsijana
Tunnen häpeää, että matemaatikkona taloudenhallinta ei olekaan itsestäänselvyys. Muistan, kuinka kauppatieteiden opiskelijat miettivät, että eräs matematiikan luennoitsija on varmaan miljonääri, koska hän on matemaatikko. Paineita suoriutua siis on. Pitkässä matematiikassa sitä ei ollut lainkaan (minun aikanani), eikä varsinkaan yliopistossa. Ainoa kosketukseni talousmatematiikkaan on tullut, kun pidin laskuharjoituksia kauppatieteilijöille. Silloinkin sisältö oli hyvin teoreettista ja tilanteet keksittyjä. Ei siis juurikaan tosimaailmaan liittyviä ongelmia.
Talous ja raha ovat siis varsin toissijaisia asioita matematiikassa. Varmaankin “liian yksinkertaisia”, mutta siltä se ei tunnu - ja siitä koko asia johtuukin. Kasvatus ja rahaan liittyvä suhde eivät ole toissijaisia, kun omaa taloutta ja omaa rahaa käsitellään.
Olen onnellisessa asemassa, että rahan menoa ei tarvitse aivan oikeasti seurata. Tällä mennessä riittänyt OP:n “talouden tasapaino” -näkymän seuraaminen ja toteaminen, että tulot ovat kuitenkin olleet suuremmat kuin menot joka kuukausi. Oikeasti suunnitelmallinen lähestymistapa rahojen käyttöön on puuttunut. Kuvittelen, että ‘rahoissa kasvanut’ ymmärtää jotain perustavanlaatuista eri tavalla kuin minä ja osaa siksi käyttää varojaan järkevämmin.
Miten vakuutukset toimivat?
Vakuutusten käyttö on minulle myös aivan tuntematonta. En osaa miettiä asiaa siltä kannalta, että miten vakuutus olisi hyödyllinen minulle. On ollut varmasti tilanteita, joissa olisin voinut käyttää vakuutustani, mutta tilanteessa en ole tajunnut tehdä sitä. Muutenkin vakuutusviidakko vaikuttaa oudolta - ehkä juuri siksi, että sen on oppinut hyväksymään vain asiana, joka otetaan. Sen verran olen ymmärtänyt, että monille sairausvakuutuksen ottaminen on itsestäänselvää, kun taas itse sen ajattelee olevan luksusta, johon ei tarvitsisi turvautua. Onhan meillä julkinenkin terveydenhuolto.
Luokkaloikkaamisen vuoksi oma etuoikeus täytyy tunnistaa ja takaraivossa paukuttaa tuttu sävel: “Onpa naurettava ongelma. Ihanko oikeasti vaivaat päätäsi tällaisella? Olisit tyytyväinen, kun saat ruokaa pöytään ja jää ylimääräistäkin.” Ehkä tämä on tätä kahden maailman välissä elämistä. Minulle se on silti todellisuutta yhtä kaikki.
Entä sinä? Miten sinä olet ratkaissut taloudenhallintasi?