Siirry pääsisältöön

Kävelykatu-ilmiö

Julkaistu Aiheet: Suomeksi, Lainsäädäntö, Tieliikennelaki, Jalankulkijat.

Vierailemalla Iso Roobertinkadulla huomaa nopeasti, että "kävelykatu" ei tarkoita juuri mitään. Eräänäkin iltana sen varrelle ja keskelle oli pysäköity autoja. Esimerkki siitä, miten toissijaisena jalankulkua pidetään: katu, jonka pitäisi olla kävelyä varten, ei edes ole sitä.

Kiinnostuin kuitenkin selvittämään, että mitä laki itse asiassa sanoo kävelykadusta. Se vei minut syville vesille vanhaan lakiin ja asiantuntijalausuntoihin.

Sukellus lakipykäliin

Tieliikennelaissa kävelykadusta lukee:

44 § Kävelykadulla ajaminen, pysäyttäminen ja pysäköinti

Ajoneuvolla kävelykadulla ajettaessa on jalankulkijoille annettava esteetön kulku.

Moottorikäyttöisen ajoneuvon saa kävelykadulla ajaa vain kävelykadun varrella olevalle kiinteistölle, jos kiinteistölle ei ole muuta ajokelpoista yhteyttä. Kävelykadun ylittäminen on kuitenkin sallittu. Myös huoltoajo kävelykadulla on sallittu, jos liikennemerkillä niin osoitetaan.

Ajonopeus on sovitettava kävelykadulla jalankulun mukaiseksi, eikä se saa ylittää 20 kilometriä tunnissa.

Moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai sen perävaunua ei saa pysäyttää eikä pysäköidä kävelykadulla. Pysäyttäminen on kuitenkin sallittu pakollisen liikenne-esteen, väistämisvelvollisuuden noudattamisen tai hätätilanteen vuoksi.

Jos huoltoajo on kävelykadulla liikennemerkillä sallittu, ajoneuvon saa pysäyttää huoltoajon vaatimaksi ajaksi.

Erityisen hämmentävä on kohta "Moottorikäyttöisen ajoneuvon saa kävelykadulla ajaa vain kävelykadun varrella olevalle kiinteistölle, jos kiinteistölle ei ole muuta ajokelpoista yhteyttä." Mitä tämä tarkoittaa?

Olen monesti nähnyt pysäköidyn auton kiinteistön (baarin, ravintolan tai vastaavan) edessä. Olen olettanut, että tämä on varmaan kiinteistön omistajan auto. Nyt halusin selvittää, että saako hän lain puitteissa pysäköidä autonsa kävelykadulle, koska ei pääse kiinteistölleen muutoin? Muutenhan siihen puututtaisiin... Niinhän?

Lakiteksti ei ole kovin selkeä tässä tapauksessa, mutta hallituksen esityksestä voisi olla apua. Lainsäädännössä hallituksen esitys edeltää lakia ja yleensä esityksessä perustellaan lainsäädännön pykäliä. Käsittääkseni hallituksen esityksistä haetaan apua tulkintakysymyksissä.

Mitä hallituksen esityksessä sanotaan kävelykadusta?

Tieliikennelakia uudistettiin vuonna 2018, eikä sen hallituksen esityksessä perusteltu kävelykatua koskevaa lainsäädäntöä mitenkään. Kävelykatu tuli ensimmäistä kertaa lakiin vuonna 2006, mutta vanhempaan tieliikennelakiin (1981). Tästä vuoden 2006 muutoksesta tehtiin hallituksen esitys, jossa kiinteistölle ajamisesta todetaan näin:

Kiinteistölle ajaminen tarkoittaisi esimerkiksi kiinteistön pihaan tai autotalliin ajamista, siis kadulta poisajamista.

"Kiinteistölle ajo" ei siis missään nimessä tarkoita auton pysäköimistä kävelykadulle, eikä pysäyttämistä tai pysäköintiä sallita kiinteistön edustalle muussa tapauksessa. Eli on aivan perusteltua (lainkin näkökulmasta) olla närkästynyt!

Selvittäessäni tätä asiaa en voinut vastustaa lakien tarkempaa tutkimista.

Uuden ja vanhan lain vertailu

Kävelykatua koskevaa lainsäädäntöä oli muutettu tieliikennelakien välissä.

Millä tavoin kävelykadusta oli säädetty vuonna 2006? Millaisia muutoksia uuteen lakiin tuli vuonna 2018?

Vanha laki (2006):

33 a § Kävelykadulla ajaminen

Kävelykadulla polkupyöräily on sallittu. Moottorikäyttöistä ajoneuvoa saa kuljettaa vain kadun varrella olevalle kiinteistölle, jollei kiinteistölle ole muuta kautta järjestetty ajokelpoista yhteyttä.

Moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäköinti ja pysäyttäminen kävelykadulla on kielletty, lukuun ottamatta huoltoajoon liittyvää pysäyttämistä silloin, kun huoltoajo on liikennemerkin mukaan sallittu.

Ajonopeus kävelykadulla on sovitettava jalankulun mukaiseksi eikä se saa ylittää 20 km/h.

Kävelykadulla ajoneuvon kuljettajan on annettava jalankulkijalle esteetön kulku.

Uusi laki (2018):

44 § Kävelykadulla ajaminen, pysäyttäminen ja pysäköinti

Ajoneuvolla kävelykadulla ajettaessa on jalankulkijoille annettava esteetön kulku.

Moottorikäyttöisen ajoneuvon saa kävelykadulla ajaa vain kävelykadun varrella olevalle kiinteistölle, jos kiinteistölle ei ole muuta ajokelpoista yhteyttä. Kävelykadun ylittäminen on kuitenkin sallittu. Myös huoltoajo kävelykadulla on sallittu, jos liikennemerkillä niin osoitetaan.

Ajonopeus on sovitettava kävelykadulla jalankulun mukaiseksi, eikä se saa ylittää 20 kilometriä tunnissa.

Moottorikäyttöistä ajoneuvoa tai sen perävaunua ei saa pysäyttää eikä pysäköidä kävelykadulla. Pysäyttäminen on kuitenkin sallittu pakollisen liikenne-esteen, väistämisvelvollisuuden noudattamisen tai hätätilanteen vuoksi.

Jos huoltoajo on kävelykadulla liikennemerkillä sallittu, ajoneuvon saa pysäyttää huoltoajon vaatimaksi ajaksi.

Siis kävelykadun lainsäädäntöä heikennettiin uuteen lakiin! Sinne lisättiin jalkakäytävälle pysäköimistä ja pysäyttämistä koskeva "pakollinen liikenne-este", joka kokemuksien mukaan tarkoittaa miltei mitä tahansa syytä, jonka autoa käyttävä keksii.

Kävelykatu on harvoja lainsäädännössä olevia keinoja osoittaa alueita pelkästään jalankulkijoiden käyttöön, mutta siinäkään suhteessa tämä laki ei aja asiaansa.

Kävelykatua koskevaa lainsäädäntöä heikennettiin, joten luonnollisesti kiinnostuin siitä, että miten sitä oli perusteltu hallituksen esityksessä. Vastaus oli, että ei mitenkään. Heikennys oli kirjattu esitykseen heti alussa.

Kuka ajoi jalankulkijoiden etua?

Hallituksen esityksistä voi tehdä lausuntoja, kun esitys laista tulee saataville. Kiinnostuin siitä, että mitä lausunnonantajat ovat sanoneet heikennyksestä. Lausuntoja oli 133 kappaletta, joista osa on valmistelevan ministeriön kommentteja, lausunnonantajien asiakirjoja ja diaesityksiä, mutta erilaisia lausuntoja oli ainakin yli 60 kappaletta.

Luin kaikki. Yhdessäkään ei puututtu kävelykatua koskevan lainsäädännön heikentämiseen.

Mutta miksipä olisikaan?

Yksikään taho ei nimenomaisesti keskittynyt jalankulkijan edunvalvontaan. Lausuntoja annettiin liikenneturvallisuuden ja pyöräilijöiden näkökulmista, koska heitä edustavia tahoja on olemassa ja ne ovat aktiivisia. Näille yhdistyksille kunnia siitä, mikä jäi niin monelta huomaamatta: jalankulun merkitys.

Edes lainsäädäntö ei luo edellytyksiä hyvälle kävely-ympäristölle

Kaiken kaikkiaan kävelykatua koskevan lainsäädännön heikentäminen viestii kahta asiaa: jalankulku on toissijainen kulkumuoto, eikä se voi olla prioriteetti kaupunki- tai tiesuunnittelussa.

Lainsäädäntö, jonka on tarkoitus koskea pääasiassa kävelyä ja mahdollistaa hyvä kävely-ympäristö edellyttää silti kadun rakentamista siten, että sillä voi liikkua esteettömästi autolla.

Niin kauan kuin autoille annetaan erityisoikeuksia liikkua jalankulkijan tilassa jo näin ylimalkaisesti lainsäädännön tasolla, se ei voi ohjata kaupunkia suunnittelemaan parempaa kävely-ympäristöä.