Sami MäättäTabu: Työpaikan vaihtaminen
Julkaistu Aiheet: Suomeksi, Työelämä.
Työpaikan vaihtaminen vaikuttaa olevan tietynlainen tabu. Tämän mainitsiminen tehdään hiljaa perheelle, kavereille ja vain lähimmille työkavereille. Erityisesti töissä tämän mainitsiminen tuntuu synniltä.
Se tehdään varovasti: “Hei! Ennen, ku meet niin mulla ois jotain, mistä puhuu. Ootko huomannu niiden sivuilla, että siellä ois paikka auki? Joo, sehän on tosi mielenkiintosen olonen. Sais keskittyy just siihen omaan ydinosaamiseen.”
Hiljaisuus.
“Mä oon miettiny, et mä hakisin sitä.”
Hiljaisuus.
“Joo siis kyllähän mä oon nyt tykänny olla täällä, mut kyllä toi paikka vois tarjota mulle jotain muita alueita, joissa kehittyä.”
Tilanne on salaisuus. Jälkikäteen tunnet syyllisyyttä siitä, että edes kerroit.
Työkaverisi saattaa miettiä, että uskaltaako sinulle enää uskoutua epämiellyttävistä työasioista, koska ne voivat vahvistaa haluasi lähteä.
Hän saattaa miettiä, että mitä kaikkea sinulle kannattaa opettaa, kun viet juuri opetetut taidot mennessäsi.
Ehkäpä painavin kysymys, joka kolkuttaa hänen takaraivossaan on
“Voiko sinun luottaa sitoutuvan enää uusiin työtehtäviin, kun olet jo henkisesti ulkona?”
Mistä tämä johtuu? Sille on varmasti useita syitä, mutta alla muutama.
- Työpaikan vaihtaminen nähdään lausuntona nykyistä työpaikkaa vastaan. “Eikö työ riitäkään sinulle?” tai “Luuletko olevasi parempi kuin me?”
- Tuttu lausahdus on “Perehdyttäminen on kallista”. Yritys tai organisaatio panostaa paljon uuteen työntekijään ja on erilaisia arvioita siitä, milloin uudesta työntekijästä tulee tuottava työntekijä.
- Työpaikalla on valmiiksi suhtauduttu työntekijään siten, että he eivät lähde. Joissain paikoissa tehdään monen kymmenen vuoden uria. Tässä ei ole mitään väärää, mutta se voi muuttaa työpaikan kulttuuria siihen suuntaan, että lähtevä työntekijä nähdään menetyksenä.
Kulttuurin muutos
Mainitut kohdat voidaan nähdä toisinkin.
-
Valtion organisaatiossa voidaan käyttää tulospalkkiomallia, jossa päätetään tulosmittarit, joiden saavuttamisesta organisaatio saa tulospalkkion, kun tavoite toteutuu. Yksi näistä voi olla henkilökierto. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden aikana keskimäärin x henkilöä käy muissa tehtävissä toisessa organisaatiossa. Tämä on omiaan luomaan kulttuuria, jossa
- työpaikan ja tehtävien vaihtamiseen suhtaudutaan normaalina ja toivottavanakin asiana.
- työpaikan vaihtaminen nähdään oppimistilanteena.
- perehdyttämisen pitää olla tehokasta, jotta mahdollinen uusi korvaaja saadaan nopeasti mukaan työn arkeen.
-
Onko perehdytys kallista siksi, että opittavaa on oikeasti paljon ja osaamisen täytyy olla syvää? Vai onko perehdyttäminen tehotonta ja sitä kautta kallista? Minkälainen olisikaan organisaation perehdytys, jonka visiona olisi olla “Paras perehdyttäjä”?
-
Kulttuuri voi olla päinvastainen: Organisaatioon kuuluukin tulla joksikin aikaa ja sitten vaihtaa maisemaa. Työpaikan vaihtaminen nähdään luonnollisena vaiheena työntekijän elämässä ja organisaation elinkaaressa.
Miten organisaatio voi hyötyä lähtevästä työntekijästä?
Henkilökierto
Valtion työntekijän on mahdollista hakea valtion julkisesti avoinna oleviin paikkoihin – kuten kuka tahansa muukin. Jos kyseessä on määräaikainen pesti, niin puhutaan henkilökierrosta. Henkilö menee määräajaksi uusiin tehtäviin ja voi palata vanhaan virkaansa määräajan päätyttyä.
Tärkeää tässä tapauksessa on tehdä selkoa siitä, mitä lähtevän työntekijän organisaatio voi oppia työntekijän uusista kokemuksista. Mitä opittavaa uusista työtehtävistä on ja miten nykyinen organisaatio voi hyötyä tästä?
Työnantajakuva
Mikäli työntekijä on lähtemässä pysyvästi, niin eikö organisaation ole tärkeää, että nykyinen työ ja työympäristö on niin miellyttävä, että lähtevä työntekijä haluaa jatkossakin olla yhteydessä organisaatioon? Sen sijaan, että toivotetaan “Heissulivei!”, niin sanotaankin, että odotetaan innolla kuulumisia ja yhteistyökuvioita seuraavasta paikasta käsin.
Tabun rikkominen
Ihmisillä tulisi olla vapaus muovata juuri itsensä näköinen ura. Tämä voi tarkoittaa oman paikkansa etsimistä hyppimällä paikasta toiseen tai löytämällä se turvasatama, jossa on hyvä olla ja kehittää omia taitojaan. Kenenkään ei pitäisi joutua häpeämään valintaansa.