Siirry pääsisältöön

Kirjoittajamatkani

Juha-Matti Santala kirjoitti omasta blogausmatkastaan tähän päivään asti (englanniksi) ja se sai minut pohtimaan omaani. Osittain siksi, että se jäisi itselle muistiin ja osittain siksi, että se voisi kiinnostaa jotakuta toista.

Vuonna 2020: LinkedIn

Taisin liittyä ja aktivoitua LinkedInissä vakavasti, kun aloitin työt vuonna 2019 valmistumisen jälkeen. Koin, että olisi tärkeää olla jonkinlainen online-presenssi, ja työminänä se voisi onnistua hyvin.

Kirjoittajan blokki

Olin kauhuissani ajatuksesta, että kirjoittaisin jotain ja joku lukisi sen. Minulla oli erilaisia ajatuksia erilaisista esteistä, joiden takia en halunnut kirjoittaa, mutta nyttemmin olen löytänyt niille vastaukset:

  • Entä jos kukaan ei lue, mitä kirjoitan?
    • Vastaus: Sitten kukaan ei ole nähnyt juttua, jonka kirjoitin ja voin julkaista sen uudestaan. Se ei myöskään saattanut kiinnostanut ketään - se on oppimisen paikka.
  • Entä jos joku tulee kritisoimaan, mitä olen kirjoittanut?
    • Vastaus: Jos se on järkevää kritiikkiä, niin siitä otetaan opiksi. Jos se ei ole järkevää, niin se jätetään huomiotta.
  • Entä jos kirjoitan ihan tyhmiä?
    • Vastaus: Se kuuluu prosessiin. Tason parantumisen huomaa suoraan siitä, että miten vanhemmat kirjoitukset hävettävät.

Mistä sitten kirjoitin?

Jotenkin onnistuin selättämään näitä ajatuksia, sillä aloitin kirjoittamisen ja julkaisemisen. Muistan ajatelleeni, että "haluan oppia kirjoittamaan" LinkedInissä. Minua kiinnosti, miten minun pitäisi kirjoittaa ja mistä, että ihmiset tulisivat lukemaan tekstejäni. Lähtökohta kirjoittamiselle oli siis hyvin käytännönläheinen ja hyötyä hakeva.

Katsomalla kiinnitettyjä julkaisujani LinkedInissä kirjoitin

  • työelämästä vastavalmistuneen näkökulmasta
  • siitä kerrasta, kun pääsin Euroopan avaruusjärjestön haastatteluun
  • miten matematiikan opetukseen voisi yhdistää yrittäjyyskasvatuksen keinoja
  • erinäisiä kirjoituksia koulun tilasta Suomessa
  • mitä muita töitä opettaja voisi tehdä kuin opettaa
  • näillekin sivuille kokoamista kirjoituksista koskien luokkaloikkaa.

Sanonnan mukaan "yritin heittää spagettia seinään ja katsoa, mikä tarttuu". Menneistä kirjoitusaiheistani eniten kiinnostusta ovat herättäneet opettajan muut urapolut ja luokkaloikkaamista.

Twitter

En ole aivan varma, milloin menin Twitteriin. Se tapahtui LinkedInin jälkeen eli veikkaisin vuotta 2021 tai 2022. Enkä oikeastaan muista, että miksi liityin mukaan. Muistelen, että se liittyi epämääräiseen tunteeseen siitä, että sitä kautta saisin näkyvyyttä... jollekin asialle.

Kuten LinkedInissä, niin Twitterissäkin kirjoitin muoto edellä. Sisältö oli sinänsä toissijaista, mutta ajatuksena olisi ollut, että kirjoitan jostain sellaisesta, josta kukaan muu ei kirjoita. Tämän vuoksi keskityin enemmän saavutettavuuden ja joidenkin LinkedIn-tekstien kierrättämäiseen Twitterissä.

Vuonna 2021: Quenched

Twitter ja LinkedIn rajoittivat julkaisujen pituuksia, ja koin tarvetta kirjoittaa pitempiä tekstejä.

LinkedInissä pystyi kirjoittamaan pitempiä "artikkeleita", mutta niiden löydettävyys oli (ja on) todella huono. Jopa omien artikkelien löytäminen jälkikäteen oli hankalaa. Sen lisäksi aloin karsastamaan ajatusta siitä, että jokin yritys (LinkedInin tapuksessa Microsoft) omistaisi julkaisuni.

Koin myös vahvempaa tarvetta luoda omannäköiseni ympäristön. Tähän sain innoitusta Austin Kleonin "Show your work" -kirjasta (Finna), jossa korostettiin oman temmellyskentän tärkeyttä.

Suosittelen lämpimästi kirjan lukemista - etenkin, jos joku kokee ettei osaa tai tiedä mitään kiinnostavaa! Kirjassa korostetaan ajatusta, että se mikä tuntuu tavalliselta sinulle, voi olla käänteentekevää toiselle. Et tiedä sitä etukäteen ellet aseta itseäsi näytille.

En ollut ilmeisesti valmis käyttämään omaa nimeäni nettisivuilla. Tämä ehkä johtui siitä, että halusin kirjoitukseni olevan tunnettuja ennemmin ilmiönä kuin liittyneinä henkilöön. Valitsin sivuston nimeksi "Quenched", koska yksinkertaisesti tykkäsin sanasta ja "It will quench ya!" (englanniksi, Youtube). Ajatus oli, että opin ja jaan tietojani.

Päädyin tuolloin käyttämään Wordpressiä alustana, mutta kyllästyin siihen ja ajatukseen sen järjestelmän toiminnasta. Halusin mieluummin keskittyä puhtaaseen HTML- ja CSS-koodiin. Halusin harjoitella saavutettavan nettisivun tekemistä. Nämä yhdistettyinä toisiinsa osoitti, että minulle Wordpress oli liian kankea järjestelmä.

Vuonna 2022: samimaatta.fi

Rekisteröin samimaatta.fi -domainin kesäkuussa 2022 Quenchedin jälkeen. Kehitin nettisivut Eleventyn (englanniksi), koska olin sattunut huomaamaan, kuinka sitä mainostettiin nopeana, pelkistettynä ja siinä pelattiin pääasiassa HTML- ja CSS-koodin kanssa. Markdown ja JavaScript ovat mahdollisia myös. Halusin kuitenkin päästä lähemmäs itse nettisivujen kehitystä, joten tämä sopi minulle hyvin. Siten kirjoittamisen edellytykseksi muodostui omien nettisivujen suunnittelu ja koodaaminen.

Vuonna 2023: Helsingin jalankulkijat

Ylläpidän Helsingin jalankulkijoiden nettisivuja. Olen kirjoittanut monia viikon ajatuksia, jotka ovat kolumni- tai blogityyppisiä kirjoituksia jäsenistöltä.

Omissa kirjoituksissani pyrin monesti tuomaan esille jonkin yleisen haasteen, joka nousee esille, kun puhutaan käveltävämmästä kaupungista ja vastaan siihen tutkimukseen nojaten. Vaihtoehtoisesti kirjoitan ajattelutapojen muuttumisesta ja, että jalankulkijoiden oikeuksia tulisi edistää.

Panostan nettisivujen kehityksessä niiden saavutettavuuteen ja myös tekstien osalta. Editoin tekstit, jotka julkaistaan sivuilla siten, että ne olisivat (mielestäni) saavutettavat. Olen erityisen ylpeä yhteenvedosta, jonka tein katusuunnitelmien kommentoinnista (jalankulkijat.fi).

Miksi kirjoitan nyt?

Yritän olla hyödyksi muille. Olen päässyt hyvin yli ajatuksesta, että kirjoittamani asiat olisivat jotenkin turhanpäiväisiä tai 'tyhmiä'.

Olen huomannut, että kirjoittamalla löydän paremmin oman ääneni. Asiat, joita voi olla hankala sanoa vakavasti ääneen, ovat helpompia kirjoittaa.

Yhdistystoiminnassa nautin tutkitun tiedon löytämisestä ja sen yhdistämisestä vaikutustyöhön. Jalankulkijan oikeudet tuntuvat nykyään itselle hyvin ilmiselviltä ja, että niissä olisi parantamisen varaa. Yritän siis vakuuttaa muutkin ihmiset tästä ajatuksesta.

Missä kirjoitan nyt?

Omat nettisivut nyt

Nettisivuni ovat varsinainen sekasoppa - ja se on minusta hyvä! Huono ehkä siltä kannalta, jos joku nimenomaan seuraisi sivujeni RSS-syötettä, jotta saa luettua tietynlaisia juttuja. No, se on oman valtakunnan sivuvaikutus.

LinkedIn nyt

Huomaan nyttemmin kirjoittamiseni LinkedIniin vähentyneen. Se on edelleen tiukemmin työminän alusta, mutta olen yrittänyt kirjoittaa laajemmin saavutettavuudesta ja jalankulun edistämisestä.

Suurin kehu, jonka olen saanut on ollut, että täytän sellaisen nurkan saavutettavuuskeskustelussa, jota kukaan muu ei täytä. Kirjoituksiani pidetään siis arvokkaina.

Mastodon nyt

Lopetettuani Twitterin käytön, siirryin Mastodoniin.

Mastodonissa kirjoitan enemmän jalankulkijoiden oikeuksiin liittyvistä asioista ja ylläpidän Helsingin jalankulkijoiden yhdistyksen Mastodon-tiliä. Haluan kuitenkin pitää Mastodonin jokseenkin rentona kanavana, enkä lähesty asioita töitteni näkökulmasta. Saatan ponnistaa joitain blogikirjoitusideoita Mastodonissa ja sitten kirjoittaa ne varsinaisiksi kirjoituksiksi tänne.

Kirjoittelu Mastodonissa on omiaan luomaan sellaista nettiyhteisöä, jossa haluaisi olla.